perjantai 4. joulukuuta 2015

Hei Suomi ja blogini mun

Anteeksi blogi, en unohtanut sinua mutta en vain osannut kertoa sinulle mitään. Ja pelkään nykyään kovasti kirjoitusvirheitä. Jatkossa kerron varmaankin vain runoja. Tai korkeintaan proosarunoja. Joissa on virheitä. 


Nyt kerron kaiken mitä tapahtui neljässä kuukaudessa, mutta laitan sen mehulinkoon. Meidän uuteen mehulinkoon täytyy laittaa ihan kamalasti aineita, että saa edes puolilasillista mehua.


Elokuussa opetin jetlaagisena ja sitten olin valkoisessa mekossa pinkillä stagella ja totesin että jos isi on rikas, voi olla taiteilija. Etenkin Kiinassa. Olin nukke ja tein tehtäväni, tunnin ajan laskin yhdestä kymmeneen hiljaa mielessäni. Enempään en jaksanut, se tuntui liian työläältä. Kymmenen on hyvä. Suomeksi. 


Ja sitten oltiin Myanmarissa vihdoinkin virallisella hanimoonilla ja tomppeleissa ja kotona ja Seattlessa ja siellä voisin kyllä ajatella olevan mun koti ja sitten opetin Pekingissä ja sitten vaihdoin kaikki itse tienaamani rahat euroiksi ja hyppäsin Berliinin koneeseen sanoen sitä ennen joulupukille moit Hki-Vantaalla ja tänään näin taas sen kuuraparran ja täällä mä oon Töölöös nyt menossa nukkumaan.

-Apina

jonka vuosi on kohta. Mua vanhemmat tädit, odotan teiltä punaisia alushousuja pitämään epäonnen loitolla.


lauantai 8. elokuuta 2015

Helsingissä taas

Täällä ollaan. Reissut on menneet hyvin, en ole kuin hukannut yhdet avaimet (taskuun tuli reikä ja avain tippui lenkkipolulle) ja yksi paketti jonka tilasin Berliiniin, toimitettiin naapuriin ja pääsin hakemaan sen kuukauden päästä tilauksesta juuri ennen lentoani takaisin Helsinkiin. Paketissa oli vitamiineja ja Questeja, joita olisin toki saanut ostettua täältäkin. Mutta muita kommelluksia ei toistaiseksi ole sattunut (koputtaa puuta). 

Kun saavuin Helsinkiin reilu viikko sitten, satoi ja ilma oli syksyinen. Ohjeistin H:n ottamaan reilusti lämpimiä vaatteita mukaan. Heppa saapui viikko sitten lauantaina ja samalla saapui se kauan odotettu helleaalto. Ja nyt H:lla mukana enimmäkseen villavaatetta. 

***

Tuntuu oudolta ajatella, että palaan reilun viikon päästä Pekingiin.  Paljon on tapahtunut ja pää ei välillä pysynytkään mukana. Varmasti lopullinen prosessointi tapahtuukin vasta myöhemmin. Se on varmaa, että jonkinlainen kulttuurishokki on tulossa. En ole ollut muuttomme jälkeen näin kauan poissa Pekingistä, se viime kesäinen kaksi kuukautta oli pisin aika ja nyt siihen lisätään vielä kuukausi lisää. 

Nyt onneksi saa (luki ensin pitää nauttia, mutta se kuulostaa siltä että on pakko nauttia) vielä nauttia Helsingin kesästä ja ystävistä. Ja puhtaasta ilmasta ja ruoasta. Ja tanssista ja tapahtumista. 


-A

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Berliiniä ja valaita

Terkut Berliinistä! Voisin avautua Helsinki-Vantaan toimimattomuudesta, mutten nyt jaksa. Sen vain totean, että lähtöselvityksessä ja turvatarkastuksessa meni puolet enemmän aikaa kuin Pekingin kentällä, jossa sentään imigrantti vielä välissä. 

Eilen nautin tanssitunnista (vaikka lihakset kipeät hirmuisen pohojalaasen hieronnan jäljiltä, jossa kiroilin ja huusin kivusta), kaupunkipalloilusta ja ihmisten tarkkailusta. Mietin, että vaikuttaako puhuttu kieli suun malliin. Näin miehen, joka näytti suomalaiselta, mutta suu oli saksalainen. 

***

Takaisin Islantiin. Ratsastuksen jälkeisenä päivänä oli ihan oudot lihakset kipeät ja H:lla oli rakko sormessa ohjastamisesta. 

Vietettiin rento aamu ja lähdettiin kohti Husavikia. Tarkoitus oli suunnata katsomaan valaita. Ennen laivaan siirtymistä meille jäi mukavasti aikaa ja käytiin valasmuseossa. Opin muun muassa että valaat lisääntyvät kolmannen osapuolen avustuksella, joka toimii aputyöntövoimana. 

Ennen laivan lähtöä satamasta kiskottiin kaiken muun vaatetuksen päälle vielä pilkkihaalarit ja sadetakit. Mulla oli niiden lisäksi päällä juoksuhousut, sadetta pitävät housut, ohut kerrospaita, paksumpi treenipaita, fleece, vettä pitävä takki, villasukat, pipo, lapaset ja vaellusbootsit. Ja ei tullut kuuma, päinvastoin, loppumatkasta alkoi palella. 

Nähtiin me pari kertaa valas, tosin sellaista hienoa spiralisointihyppyä ei nähty, enimmäkseen pyrstöosastoa. 



***

Onpa outoa ajatella palelemista. Täällä Berliinissä on helle, melkein yhtä kuuma kuin Pekingissä. Mutta silti hellekin on erilainen täällä. 

-A

torstai 2. heinäkuuta 2015

Luonnon ihmeitä ja vieläkö on villihevosia

Taas vaihtuu maisemat, olen nimittäin matkalla Helsinkiin ja lentokentälle. Ei taida ihan vielä päästä junalla kentälle asti, mutta aika lähelle. Oli kiva nähdä perhettä ja olla maalla, mutta reilu viikko alkoi tuottaa jo jonkinmoista mökkihöperyyttä. Huomasin, että aloin itsekin ajatella että mitä muut ajattelevat, voinko nyt ostaa tätä ja tätä apteekista vai alkaako entinen naapurini levittää minusta jotain juoruja kylillä...Ihan pöljäähän tällainen ajattelu on, mutta jotenkin sitä maailma alkaa pienentyä yllättävän nopeassa tahdissa. 

***

Takaisin Islantiin. Kolmantena reissupäivänä ajettiin läpi, kuten muutkin perusturret, perinteinen golden ring nähtävyyksineen. Sää ei meitä kauheasti suosinut ja sadekuteet olivat kovassa käytössä. Ensimmäisenä suunnattiin Pingvellirin kansallispuistoon, jossa Game of Thronesiakin on filmattu. Löydettiin mukava autio kinttupolku ja näin ollen vältettiin pahin turistirysä. Otin päikkärit sammalvuoteella. 

Sitten geysirit, vesiputousta, vanhaa tulivuorta. Jotenkin meni vähän suorittamiseksi. Raksi ruutuun. Mutta tulipahan nähtyä. 

Kotimatkalla Jepa alkoi vilkutella kojelaudassa huutomerkkejä, joista ohjekirja ei tiennyt mitään. Käytiin Glossa toistamiseen raakapitsalla ja Harpassa toistamiseen, tosin nyt meidän autovuokraamon kaupunkitoimistolla. Saatiin hyvää palvelua ja Jepa meni aamulla vaihtoon. Kuulemma jeepeillä on tapana vilkutella valoja, vaikkei suurempaa hätää olisikaan. 





***

Seuraavana aamuna Jepa nro 2 lasteineen suuntasi kohti pohjoista eli Islannin toisiksi isointa cityä Akureyriä. Matka sujui rattoisasti maisemia ihastelleen ja kahvia keitellen, oltiin tilattu Kiinasta tupakansytytinvirralla toimiva vedenkeitin, joka toimi vallan mainiosti. Noin puolessa tunnissa valmistui sata asteista vettä puoli litraa instantkahvipurujen kyytipojaksi. 

Akureyrissä liikennevaloissakin on syrämmiä, nimittäin sen punaisen kohdalla pallon sijasta syrän. Symppistä. 

Löydettiin taas loistava raakaruokamesta, vaikkei siis raakaruokapupuja olla kumpikaan, hienolla vuorimaisemalla. Täysin mahoin kömmittiin guesthausissa vällyjen alle.  

Aamulla lähdettiin viiden tunnin issikkavaellukselle tölttäämään. "Töltti on askellaji, jossa ei ole liitovaihetta kuten esimerkiksi ravissa ja laukassa. Töltissä hevonen askeltaa samoin kuin käynnissä, yhden tai kahden jalan tuella maahan. Töltti on puhtaimmillaan tasaista eikä liikuta ratsastajaa ylös-alas-suuntaisesti satulasta lainkaan. Töltti on miellyttävä askellaji kulkea pitempiä matkoja ja vaikeakulkuisessa maastossa hevosen on helppo säilyttää tasapainonsa." Lähde islanninhevoset.com. 

Hieman jännitti, viime kerrasta ratsailla oli noin kaksikymmentä vuotta aikaa. Hevonen, siis Apinan, oli sentään ratsastanut entisten tyttöystäviensä patistamana lähimenneisyydessä. Sain harmikseni tai onnekseni hepan, joka hituroi etenkin ylämäissä. Se vaan stoppasi, ei jaksa enää, voitaisko vaan syödä ruohoa kiitos. Opin siinä viiden tunnin aikana miten heppani, jonka nimi muistutti Jäärää, mutten muista oikeata nimeä enää, jaksoi vetää mäet loppuun asti eikä jäänyt kauaksi taakse muista. Oli kyllä jännää silloin kun mentiin lujaa, tai siis me ei menty niin lujaa kuin muut, koska muut hävisivät näkökentästä, ja sitten mun heppa vetää parit polunmutkat suoraksi jonkun pellon kautta. No hengissä selvittiin tästäkin. 

Ratsastuksen jälkeen meille tarjottiin talleilla kakkua ja vakioraakaruokalassa oli jonkun vaarin synttärit, josta jäi kakkua, joten saatiin syödä niin paljon kakkua kuin jaksettiin. Ja minähän jaksoin. Syön noin kaksi kertaa vuodessa normikakkua mutta silloin syönkin sitä kaksin käsin. Mun elimistö kun ei oikein siedä sokeria eikä gluteiinia, siksi en niitä vetele normaalisti. Mutta pitihän sitä elämän ensimmäistä hevosvaellusta juhlistaa, etenkin kun en edes tippunut ratsailta. Eikä Hevonenkaan, mutta sen nyt tiesin jo etukäteen että se osaa ratsastaa. 













-A

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Islanti, eka etappi Reykjavik

Saavuimme Reykjavikiin aamulennolla vähän pöpperöisinä vähien yöunien jäljiltä. Ensimmäisenä päätimme hakea varaamamme ladan allemme, joka osoittautuikin hankalammaksi tehtäväksi kuin luulimme. Emme nimittäin löytäneet vuokraamoa. Onneksi parilla muulla suomalaisella oli sama ongelma. Hetken palloilun jälkeen saimme vuokraamon tyypit langan päähän ja meitä tultiin hakemaan itse vuokraamoon, joka sijaitsi yllätyksemme toisessa rakennuksessa. 

Vaimo huokaisi helpotuksesta, kun miehen "ongelmat" vain jatkuivat. Lada ei ollutkaan valmis vielä niin aamuvarhain edellisten käyttäjien jäljiltä. Onneksi vuokraamosta löytyi jeeppi ladan hinnalla. Jepaksi ristitty jeeppi osoittautuikin oivaksi peliksi Islannin maastossa ja säässä. 

Kamat Jepan kyytiin ja ajeltiin Blue Lagooniin karistamaan matkapölyt, se kun oli ihan Keflavikin lentokentän vieressä. Laguunissa oli turre poikineen, mutta olihan se mahtava paikka, sinistä lämmintä vettä eikä ihan sillit purkissa tarvinnut onneksi kylveskellä. Kylvennän jälkeen oli mukavan rento olo, tosin ihan kamala nälkä. 

Suunnattiin kohti Reykjavikia ja löydetiinkin ihan ok ruokapaikka, tosin helmi ruokapaikka löytyi vasta seuraavana päivänä. Palloiltiin vielä hetki keskustassa ja käväistiin ruokakaupassa ostamassa ruokatarpeita ja tietenkin skyriä. 

Sitten olikin jo väsy, oltiin herätty viiden pintaan, ja lähdettiin airbnb:ltä vuokraamaan kämppään lepäilemään. Tosin oli aika hassua nukkua, kun aurinko porotti vielä kahden maissa taivaalla. 

Seuraavana päivänä käväistiin vähän lenksulla, syötiin vähän lisää skyriä ja suunnattiin keskustaan. Palloiltiin keskustassa ja bongailtiin kivoja seinämaalauksia, syötiin ihanaa raakapitsaa plus raakakakkua Glossa ja illalla suunnattiin Harpaan katsomaan islantilaistumisneuvoja. Tunnin mittaisessa showssa saivat kyllä osansa kaikki kansallisuudet, eikä suomalaisetkaan jääneet huomiotta. 

Illalla syötiin vielä vähän skyriä ja sitten silmälaput silmille ja unta palloon, aamulla nimittäin lähdettiin tsekkaamaan golden ring.   


Skyriä!
Katutaidetta 
Värijuoksun jälkeistä vihreyttä
Kirkja

-A

Ps: Kello on kylläkin vasta 19.38 koska olen Ylihärmässä enkä Kiinassa. 





torstai 18. kesäkuuta 2015

Uneton Norjassa

Heippa, saavuin tänään Brandbuhun tanssimaan. Nyt en saa unta, koska viime yönä nukuin airbnb:ltä vuokratussa huoneessani Oslossa 12 tuntia, koska edellisenä yönä en nukkunut, koska itkettiin kuuden viikon eroa, mietin lähteviä aamubusseja ja H lähti jeepillä (ei saatu ladaa ja olen superonnellinen siitä) jo aamuyöstä Keflavikin kentälle ja heräsin ja en tietenkään enää saanut unta. Mutta nyt jatkan yritystä, koska kello on kohta 0000 ja tuli jotenkin pimeätäkin ja aamulla aikaisin herään valoon ja joogaan.

Islannin reissurapsat tulossa. Ja ne onkin sitten massiiviset, koska tehtiin vaikka mitä ihan lunnina koko matka!

-A

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Hei hei Suomi

Reissun ensimmäinen etappi alkaa olla loppupuolella ja on aika pakata kimpsut ja kampsut (jotka lisääntyivät hälyyttävästi kolmessa viikossa) kasaan ja suunnata nokat kohti Jäämaata. 

Moni asia kotimaassa on näyttäytynyt vähän eri kulmasta ja herättänyt ihmetystä, närästystä ja ihastusta. Sivistysmaan kriteerit täyttyy ainakin liikenteessä, olen melkein itkien ylitellyt liikennevalottomia katuja, joissa autot ja jopa bussit ovat antaneet tietä.

Lisäksi ihastusta on herättänyt valoisat illat, uutuuselintarvikkeet (voisin ihastella hyllyjen tarjontaa tuntitolkulla), pilvet taivaalla ja kulttuuritarjonta. Varmasti moni muukin asia, muttei nyt tietenkään muistu mieleen. 

Kivaa on ollut myös puhua suomea, nähdä kavereita ja tanssia lihakset superjumiin. Kiva oli löytää uusi hierontola (minusta hierojapaikalle hyvä nimitys) ja saada lihakset auki ennen Islannin vaelluksia, jolloin saan ne taas kipeiksi. 

Kello näytti jo puolta yhtätoista illalla ja taivas on vain sininen
Seinämaalaukset ovat lisääntyneet kiitettävästi katukuvassa, tämä seinäkuva on Turusta
Metsässä oli kurreja ja lintuja ja puita ja tämä

-A